torstai 28. tammikuuta 2021

Tehtävä 5: Oman oppimisen ja työn dokumentointi

Omissani opinnoissani teoriaopetuksen määrä on ollut suhteellisen vähäinen, ja teoriaopetus on tapahtunut pitkälti etänä. Teoriatuntien vähäisyyttä on kompensoitu itsenäisellä opiskelulla, sekä useilla työssäoppimisjaksoilla. Omat aineopintoni ovat keskittyneet kaikille yhteisiin Eläinten hoidon ja hyvinvoinnista huolehtimisen tunteihin, sekä valinnaisiin pieneläin-, tuotantoeläin- ja hevostunteihin. Hevostunnit kävin yhdessä päiväopiskelijoiden kanssa, jolloin käytännönopetusta ja vierailuita oli huomattavasti enemmän. Yto-aineita minulle ei tullut suoritettavaksi kovinkaan paljoa, sillä sain ison osan niistä hyväksiluettua aiempien lukio- ja yliopisto-opintojen myötä. Koululla ja etänä tapahtuvasta opetuksessa koen saaneeni eniten irti käytännöntunneista, joilla olemme päässeet tyutustumaan koulun eläinhoitolaan, talliin ja klinikkaan. Koen että minulla on hyvät valmiudet myös itsenäiseen opiskeluun, mutta eläinalalla pelkkä teoria ei ikinä korvaa käytäntöä. Etäopetus on tuonut minulle uutena oppimisalustana tutuksi Teamsin, mutta aiemmissa opinnoissani olen käyttänyt joitain vastaavia, kuten Zoomia.  

Paimenkoira työtehtävissä lammastilalla

Tähän astiset opintoni ovat käsittäneet jo viisi työssäoppimisjaksoa, joihin on sisältynyt niin pieneläin- kuin tuotantoeläinpaikkoja, joten työtehtävät ovat olleet moninaiset. Suurin osa työtehtävistä on kuitenkin nivoutunut eläinten perustarpeista huolehtimisen ympärille, kuten eläinten ruokintaan, vesihuoltoon, jätösten siivoamiseen, terveydentilan tarkkailuun, terveydenhuoltoon ja liikunnantarpeen täyttymisestä huolehtimiseen. Tämän lisäksi on ollut näitä tukevia tehtäviä, kuten tiski-, ja pyykkihuoltoa ja kirjaamista. Se mitä nämä työtehtävät ovat pitäneet käytännössä sisällään, ovat vaihdelleen hyvin paljon eri työssäoppimispaikkojen välillä. Esimerkiksi eläinhoitolassa olevan kissa-asumuksen siivoaminen on prosessina hyvin erilainen, kuin pihaton, jossa on useita kymmeniä lehmiä, vaikka käytännössä kyse on täysin samasta asiasta. Johtuen koronan aiheuttamasti poikkeusoloista, asiaskaspalvelutehtävät ovat jääneet minulla työssäoppimispaikoilla hyvin vähiin. Olen kuitenkin myös päässyt seuraamaan eri alojen asiantuntijoiden työskentelyä, mitä tulee esimerkiksi jalossuunnitelmien tekemiseen ja eläinten ravitsemukseen. 

Lehmä ihmettelemässä kuvaajaa kesken appeensyönnin

Itselläni oli jo ennen opintoihin lähtemistä laaja-alainen kokemus monista eri eläinlajeista lähes kolmen vuosikymmenen ajalta. Opiskelemani ala on siis paitsi alanvaihdon myötä uusi, samalla kuitenkin jotain johon olen kasvanut koko ikäni. Jokainen uusi työssäoppimispaikka on kuitenkin tuonut mukanaan uusia eläinyksilöitä, uusia lajeja ja uusia käytäntöjä. Minusta on aina hyvin mielenkiintoista, miten esimerkiksi siivousjärjestys, eläintautien torjunta tai ruokinta on missäkin järjestetty. Vaikka periaatteessa samat asiat toistuvat paikasta toiseen, erilaiset ratkaisut samantyyppisissä asioissa auttavat pohtimaan niiden toimivuutta, ja vertailemaan keskenään erilaisia toimintatapoja. Aiemmin esimerkiksi jännitin kovasti erilaisten pienkoneiden käyttöä, ja toivon löytäväni eläintiloja, joilla en joutuisi käyttämään pienkuormaajaa tai traktoria. Löydettyäni sellaisen ja tehtyäni useamman viikon töitä kottikärryjen kanssa, opin voittamaan myös osan peloistani eläintenhoidossa käytettäviä koneita kohtaan. Eläinalan työt kun ovat moninpaikoin muutenkin fyysisiä, koneellisen avun käyttö silloin kun se on mahdollista ja järkevää säästää kroppaa turhalta rasitukselta. 

Karitsat karkearehulla karitsabaarissa

Digitaalisuuden ja sähköisten sovellusten näkyvyys ja merkitys vaihtelee oman alani sisällä valtavasti. Eri työpaikkojen välillä on todella suuria eroja siinä, ketä varten sähköiset sovellukset ovat, ja mihin niitä käytetään. Joissakin ulospäin tapahtuva sähköinen viestintä on toiminnan elinehto: kunnon kotisivut, aktiiviset somekanavat ja sähköinen ajanvaraus voivat olla asiakashankinnan kulmakiviä ja siten varmistaa koko toiminnan jatkuvuuden. Sopimustuottajatiloilla taas ei ole välttämättä ollenkaan kotisivuja tai minkäänlaista somea, sillä asiakassuhde on fiksattu, eikä tarvetta asiakashankintaan ole. Sen sijaan niillä taas saattaa olla erittäin monipuolinen ja kattava tilan sisäinen ohjelmisto, jota käytetään tuotoseurantaan ja eläinkohtaisten tietojen, kuten kiimojen ja tiineyksien seurantaan. Vaikka eri työssäoppimispaikkojeni käyttämät ohjelmistot ja sosiaalisen median alustat ovat vaihdelleet todella paljon, niitä on kuitenkin yhdistänyt yksi yhteinen piirre: yhtään sellaista paikkaa minulla ei ole tullut vastaan, jossa ei käytettäisi mitään sähköisiä sovelluksia, ja joissa niiden rooli ei olisi ainakin kohtuullisen keskeinen. Riippumatta siitä, mihin tulen työllistymään, saan siis varautua jatkossakin opettelemaan erilaisten ohjelmistojen käyttöä. 

Mikäli pääsen jatkamaan opintojani ensisijaisena näkemälleni koulutusalalle klinikkaeläinhoitajaksi, yksi keskeisimpiä työssäni tarvittavia tietoteknisiä valmiuksia tulisi olemaan erilaisten potilastietojärjestelmien käyttö, sillä työnkuvaani tulisi kuulumaan keskeisesti esimerkiksi ajanvarauksien hoitaminen ja potilaiden vastaanotto ja kotiuttaminen. Nykyään monilta klinikoilta löytyy myös omat sosiaalisen median tilit, joita käytetään positiiviseen asiakasviestintään, sekä tuotteiden ja palveluiden mainontaan. Eli työpaikasta riippuen myös sosiaalisen median päivittäminen saattaisi olla osana työtäni. Tällöin olisi erityisen tärkeää muistaa yksityisyyden suoja ja varmistaa jokaiselta asiakkaalta erikseen, saako esimerkiksi asiakastilanteessa ottaa kuvia ja käyttää niitä osana somemarkkinointia.

Tehtävä 4: Mainonta

Eläinalalla mainostettavat tuotteet riippuvat siitä, mitä eläinalan osa-aluetta tarkastelee. Tuotantoeläinpuolella mainostetaan erilaisia eläinperäisiä tuotteita, sekä eläinten avulla tuotettuja palveluita, kuten maatilamatkailuja, alpakkavaelluksia sekä eläinavusteista toimintaa. Pieneläinpuolella mainostetaan esimerkiksi lemmikkieläintarvikkeita, sekä erilaisia koulutus-, hoito- ja terveyspalveluita. Valitsin tätä tehtävää varten pieneläinklinikan mainoksen, jossa mainostetaan tulevia rokotustapahtumia. Mainos on julkaistu Punaturkki Oy:n Facebook-sivuilla 13.1. klo 9.00.

Tällä mainoksella on selkeä tavoite: sillä koetetaan tavoittaa mahdollisimman monia kanien, frettien ja koirien omistajia, joiden lemmikkien rokotukset eivät ole ajantasalla. Joukkorokotustapahtumissa saadaan samalle päivälle niputettua iso jokko nopeita helposti yhdistettäviä eläinlääkärikäyntejä, joka on paitsi tehokasta klinikalle, voi tuoda selviä säästöjä myös lemmikin omistajalle. Esimerkiksi freteille ei tällä hetkellä edes saa sopivia rokotteita yksittäinampulleissa, vaan ainoa saatavilla oleva rokote myydään 250 annoksen pulloissa, joka säilyy avattuna vain muutaman tunnin. Niinpä yksittäisten frettien rokottaminen on harvemmin kannattavaa. Se että mahdollisimman moni saman alueen samanlajisista eläimistä on rokotettu, antaa myös myös laumasuojaa ja ehkäisee tartuntojen leviämistä. Mainoksessa siis selvästi vedotaan omistajien vastuuntuntoon ja tarpeeseen suojata oma lemmikki. Samalla tuodaan esille omista asiakkaista huolehtiminen toteamalla, että vanhoille jo rokotetuille asiakkaille on tulossa asiasta myös henkilökohtainen muistutus. 

Oma huomioni kiinnittyi mainoksessa ensimmäiseksi frettiin, sillä frettejä näkee mainoksissa vähemmän. Frettien rokotteissa on myös ollut saatavuusvaikeuksia, miksi fretti joukkorokotusmainoksessa pisti silmään erityisen positiivisella tavalla. Tämä mainos on rakenteeltaan hyvin simppeli: siinä lyhyt teksti mainostettavasta palvelusta, ja pari mainostettavaan palveluun liittyvää kuvaa. Kuvien tehtävä on kiinnittää erityisesti kani- ja fretti-ihmisten huomio, teksti kertoo tarkemmin mistä on kyse. Mainokseen ei ole lisätty liikkuvia elementtejä, kuten videokuvaa tai ääntä. Mainoksen teksti on asiallista ja toteavaa. Siinä ei hypetetä tai luoda mielikuvia, vaan kerrotaan mitä on tulossa ja koska. Mainostettavan palvelun luotetaan selvästi olevan sellainen, joka kaupittelee itse itsensä ilman sen tarkempaa kuvailua ja ylisanoja. 

Mielestäni mainos on onnistunut: se onnistuu välittämään tietoa tulossa olevista tapahtumista, ja kuvat on valittu mainostettavan palvelun mukaan. Mainos on helppo jakaa kyseisten lajien lajiryhmiin, ja siitä käy selkeästi ilmi mitä se koskee. Mainos on ehkä rakenteeltaan hyvin perus, eikä se erotu taidokkaalla kuvankäsittelyllä tai effekteillä. Mainostettava palvelu on kuitenkin eläintenomistajille hyvin keskeinen, ja palveluntarjoajan valintaan useimmilla vaikuttaa ensisijaisesti ajankohta ja sijainti, sillä palvelu hankitaan nimenomaan tarpeeseen.

Tehtävä 3: Sosiaalinen media, blogit ja podcastit

Itselläni sosiaalinen media kuuluu monella tavalla arkeen. Päivitän useita kertoja viikossa laumani Instragam-tiliä sekä blogia. Käytän Facebookia aktiivisesti erilaisten ryhmien seuraamiseen, samoin kuin MeWeä. Osiin perheenjäseniin ja harrastepiireihin yhteydenpito tapahtuu WhatsAppin kautta. Sen sijaan vahvemmin työnhakuun ja uran luomiseen liittyvät palvelut, kuten Linked, ovat jääneet vieraammiksi, samoin kuin uudemmat, nuorempien parissa suositut Snapchat ja TikTok. 

Itse en koe, että sosiaalinen media on itselleni ensisijainen väylä näkyä ammatillisessa mielessä. Toki myös eläinalalla piirit ovat pienet, ja olen onnistunut saamaan jo yhden työssäoppimispaikan Facebook-kontaktin kautta. Silti itse koen tärkeämmiksi kanaviksi edelleen livekontaktit erilaisten harrasteyhdistysten ja tapahtumien kautta. Tärkeiksi seurattaviksi Facebookissa ja Instagramissa koen erilaiset mahdolliset työnantajatahot, kuten eläinklinikat. Näin saan muodostettua jonkinlaista kuvaa muunmuassa siitä, koska he ovat rekryämässä ihmisiä. 

Riippuen siitä, pysynkö alkuperäisessä suunnitelmassani ja lähden erikoistumaan klinikkaeläinhoitajaksi, vai lähtisinkö rakentamaan uraa tuotantoeläinten parissa, sosiaalista mediaa olisi mahdollista hyödyntää hyvin eri tavoin. Pohjimmiltaan sosiaalista mediaa kuitenkin käytetään molemmissa samoihin asioihin: asiakashankintaan ja brändin rakentamiseen. Kummassakin näkyvyyttä tavoitellaan paitsi suoraan kertomalla omista tuotteista ja palveluista, usein myös tuottamalla ja jakamalla hyödyllistä sisältöä, kuten artikkeleita, joilla saadaan jakoja ja firman nimeä paremmin näkyviin. Erilaiset sosiaalisen median alustat mahdollistavat myös arvostelut, ja suositukset voivat olla hyvin isossa roolissa asiakkaan harkitessa minkä firman palveluita hän aikoo hyödyntää. Mainonnassa ja sisällön tuottamisessa on helpointa vaikuttaa firman omiin tileihin, mutta somemaailmassa on myös tärkeää säilyttää hyvä maine, sillä iso osa vertaisarvioista jaetaan esimerkiksi ryhmäkeskusteluissa ja yksityisten tilien kuvakommenteissa, joita ei pääse samalla tavalla moderoimaan.

Yksittäiset työntekijät harvemmin edustavat tileillään sitä firmaa, jossa työskentelevät. Työnantaja saattaa olla mainittuna henkilökohtaisessa profiilissa, mutta käytännössä kaikilla tuntemillani omalla alalla työskentelevillä henkilökohtainen ja julkinen profiili ovat erillään. Henkilökohtainen profiili ei siis esittele henkilöä ensisijaisesti alansa ammattilaisena, vaan sitä varten hänellä tai firmalla jossa on hän työskentelee on oma julkinen sivu tai tili jossain sosiaalisen median palvelussa. Yleensä isommilla firmoilla on sekä koko ketjua koskeva sivu, jonka lisäksi eri toimipisteillä saattaa olla omia sometilejään. Esimerkkejä tällaisesta jaottelusta löytyy esimerkiksi Evidensia-eläinlääkäriasemaketjulta, sekä Musti ja Mirri -lemmikkieläintarvikemyymäläketjulta. Sivuilla jaetaan yleensä paitsi kuvia asiakaskohtaamisista eri eläinlajien edustajien kanssa, mutta myös tiedotteita ajankohtaisista asioista, kuten rokotekampanjoista ja maskien aiheuttamasta suolitukosriskistä koirilla. Itse koen jaon ammatilliseen ja yksityiseen ammattimaiseksi, sillä se helpottaa sen tunnistamista, missä roolissa ihminen milloinkin puhuu.  

Erilaisia blogialustoja on useita. Esimerkkejä eri blogialustoista ovat esimerkiksi Blogger, Vuodatus, WordPress, Wix, Squarespace, Indiedays, Lily ja Rantapallo. Omalla alallani ainakin suomenkieliset blogit tuntuvat olevan useimmiten harrastepohjalta pidettyjä, eikä ammattimaisesti ylläpidettyjä blogeja juurikaan löydy. Useimmat ammattilaisten ylläpitämät blogit ovat enemmän artikkelikokoelman tyylisiä, ja ne päivittyvät hyvin harvoin, osa vain muutamia kertoja vuodessa. Esimerkkinä tällaisesta eläinlääkäri Renate Jääteksen blogi. Eläinalalla työskentely on monesti nopeatempoista ja käytännöntyöhön keskittyvää, mikä vähentää bloggaamiseen olevaa aikaa. Etenkin eläinlääkintäpuolella potilastietoja tai tarkkoja diagnooseja ei myöskään välttämättä haluta julki, miksi blogeissa on luontevampaa julkaista kattavampia kokoavia artikkeleita yksittäisten tapauskertomusten sijaan. Tällaiset blogiartikkelit voivat olla ihan hyödyllisiä, mikäli haluaa muodostaa nopean yleiskuvan jostakin aiheesta. Tuotantoeläinpuolella taas vlogit tuntuvat menneen suosiossa blogien ohi. Erilaisia videoklippejä on nopeampi tallentaa työnteon lomassa, mikä tekee sisällön tuottamisesta niihin helpompaa kuin sisällön tuottamisesta blogiin.  

Podcast on puheohjelma, jotka ovat myös kasvattaneet suosiotaan erilaisten Podcast-alustojen ja suoratoistopalvelujen suosion kasvaessa. Nykyään aiempaa useammalla on myös mahdollisuus päästä pienellä panostuksella käsiksi hyvään äänityskalustoon, mikä laskee kynnystä oman podcastin aloittamiseen. Eläinpuolella näitä on kuitenkin itselläni tullut vastaan enemmän aktiivisten harrastajien, kuten bloggaajien ja järjestöaktiivien kuin ammattilaisten pitäminä. Yksi viime vuonna suhteellisen paljon näkyvyyttä saanut eläinaiheinen podcast oli Suomen eläinsuojelun ja Kodittomat.infon yhteistyönä tuottama Nelijalkajoukkue -podcast, jossa joka viikko haastateltiin eri eläinsuojelualan toimijoita. Nyt podcast on vielä joulutauolla, mutta se on jatkumassa myös tänä vuonna. Tässä podcastissa jaksojen pituudet vaihtelevat viidestätoista minuutista reiluun puoleen tuntiin. Jokaisessa jaksossa on haastateltu yhtä ihmistä hänen tärkeänä pitämästään eläinsuojeluasiasta. Esimerkiksi yhdessä jaksossa haastateltavana oli Maa- ja metsätalousministerion Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan varapuheenjohtaja ja Herpille koti -ringin ylläpitäjä Joonas Gustafsson keskustelemassa herpeistä ja muista eksoottisista eläimistä. Itsekin eksoottisia eläimiä omistavana ja Joonaksen tuntevana jaksoa oli mielenkiintoista kuunnella, sillä koen tärkeäksi, että myös enemmän marginaalissa olevat eläimet saavat näkyvyyttä, ja että ne saavat näkyvyyttä nimenomaan sellaisen henkilön toimesta, jolla on niistä laaja omakohtainen kokemus, ja joka siten tuntee paitsi lajeihin liittyviä haasteita, myös ratkaisuja niihin. Tässä podcast sarjassa pidän myös siitä, että jaksot ovat pituudeltaan varsin kompakteja, joten niitä on helppo kuunnella esimerkiksi kotitöitä tehdessä tai lenkkeillessä. Uskon että tämä on myös se, mihin podcastien suosio perustuu laajemmin: yhä isompi osa ihmisistä pitää puhelintaan mukanaan kaikkialla kaikissa askareissaan. Niinpä äänimuotoinen ohjelma, joka pitää kädet ja silmät vapaana on helppo yhdistää muihin askareisiin, joka pienentää kynnystä tarttua siihen, kun siihen ei tarvitse varata erikseen aikaa.

Tehtävä 2: Yksityisyydensuoja

Yksityisyydensuojalla tarkoitetaan ihmisen mahdollisuutta ja oikeutta suojautua ulkopuoliselta tarkkailulta esimerkiksi kotonaan ja tietoverkoissa. Yksityisyyden suoja nähdään niin perustavanlaatuisena oikeutena, että edes viranomaiset eivät saa rikkoa sitä ilman erityisen painavaa syytä. Yksityisyydensuojan turvaamiseksi on olemassa koko joukko lakeja, jotka määrittelevät muunmuassa missä ihmisiä saa kuvata, ja mitkä asiakastiedot ovat sellaisia, ettei niitä voida säilyttää missään rekisterissä ilman asiakkaan erillistä suostumusta. Näillä pyritään turvaamaan ihmisille mahdollisimman hyvät vaikutusmahdollisuudet siihen, millaista informaatiota heistä voi päästä julkisuuteen. 

Yksityisyyden suoja näkyy opiskelemassani ammatissa monin tavoin. Riippuen mihin työtehtäviin eläinalalla työllistyy, osa työtehtävistä saattaa sijoittua ihmisen kaikkein yksityisimmälle alueelle eli kotiin. Niissäkin työtehtävissä, missä asiakas otetaan vastaan ja hoidetaan kodin ulkopuolella, ollaan usein tekemisissä ihmisten henkilötietojen kanssa. Tämän lisäksi työn ohessa ihmisistä ja heidän elämäntilanteestaan on mahdollista saada sellaisia tietoja, joita ei sovi tuoda julki. Tämän takia eläinasiakkaita ei sovi esimerkiksi kuvata, ilman että asiasta ja kuvien käytöstä on sovittu erikseen eläinten omistajan kanssa. Mikäli jossain tilanteessa herää huoli siitä, onko eläimet asiallisesti huolehdittu, voi asiasta olla yhteydessä asiaa valvovaan viranomaiseen, mutta niistä ei missään tapauksessa sovi taivastella naapurille tai paikallislehden toimitukselle. Tuotantoeläinpuolella kyse on ihmisen elinkeinosta, ja lemmikkipuolella rakkaista perheenjäsenistä. Kummassakin tapauksessa ihmisellä on oikeus siihen, ettei niihin liittyviä asioita levitetä eteenpäin ilman asiakkaan tai työnantajan suostumusta. 

Yksityisyyden suojaa on mahdollista rikkoa joko tahallisesti tai tahattomasti esimerkiksi valokuvaamalla yksityisyydensuojan piiriin kuuluvissa rakennuksissa, tallentamalla henkilötietoja ilman suostumusta, käsittelemällä huolimattomasti ihmisten henkilötietoja sisältävää materiaalia, tai puhumalla ihmisen yksityisistä asioista eteenpäin henkilöille, joille ne eivät kuulu ja joille niitä ei ole valtuutta kertoa. Ihmisten henkilötietoja tulisi aina käsitellä mahdollisimman huolellisesti, ja kaikki paikat, joissa niitä säilytetään tulisi olla asianmukaisesti suojattu ulkopuolisten katseilta.

Omalla kohdallani pyrin aina johonkin tietoja täyttäessäni lukemaan, mihin tiedot tallennetaan ja mihin kaikkeen niitä voidaan käyttää ne annettuani. Julkaistessani kuvia kotoani omasta laumastani, pyrin aina myös tarkistamaan, ettei esimerkiksi kuvien taustalla näy mitään, minkä en halua päätyvän nettiin. Antaessani muille luvan kuvata eläimiäni kotonani, pyrin varmistamaan ettei esillä ole mitään, mikä ei saisi päätyä nettiin. Tulevassa ammatissani aion perehtyä huolella kulloisessakin työpaikassa käytössä olevaan asiakasrekisteriin ja muuhun ohjeistukseen koskien yksityisyydensuojaa ja salassapitovelvollisuutta. Aion myös varmistaa esimerkiksi kuvauskäytännöt työpaikkakohtaisesti, kuten olen tehnyt myös työssäoppimispaikkojen kohdalla.

Nykyinen digitalisaatio ja sosiaalinen media ovat tehneet maailmasta paljon aiempaa pienemmän paikan. Tiedot leviävät aiempaa nopeammin jopa maailmanlaajuisesti, ja kamerateknologian kehittyessä kuvat ovat koko ajan aiempaa terävämpiä, mikä mahdollistaa ihan eri tavalla yksityiskohtien zoomaamiseen esimerkiksi kuvan taustalla olevia paperien tai näytöllä olevien tietojen suhteen. Sosiaalinen media saa myös ihmiset jakamaan paljon avoimemmin aineistoa asioista, jotka kuuluvat yksityisyydensuojan piiriin. Siinä missä kuvat päätyivät ennen kotialbumiin, mitä selailtiin kotisohvalla perheen kesken, nykyään kuvat ladataan nettiin ja niitä voidaan tarkistella missä päin maailmaa vain. Tässä kaiken digitalisoimisessa isoimmat haasteet ovat toki tietomurrot, tietosuojaongelmat, sekä se, ettei ladattua aineistoa välttämättä saa ikinä pois netin syövereistä. Digitaalisaation myötä mikään tietoverkoissa oleva valtio ei ole enää eristyksissä oleva turvallinen lintukoto, sillä verkkojen kautta aineistoihin voi hyökätä myös etäältä, mikä aiheuttaa kovat paineet henkilötietojen suojaukselle internetissä. Hyvinä puolina taas meidän on aiempaa helpompi jakaa arkea ja elämäämme myös kauempana oleville läheisille ja etsiä vertaistukea, ystäviä ja seuraa sosiaalisen median kautta. Etenkin pienemmillä paikkakunnilla asuville tai vähemmistöihin kuuluville tämä on avannut kokonaan uusia sosiaalisuuden muotoja.

keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Tehtävä 1: Tekijänoikeudet

Tekijänoikeus tarkoittaa tekijän lähtökohtaista yksinoikeutta päättää teoksensa käytöstä. Tällöin muilla ei ole oikeutta käyttää teosta ilman tekijän lupaa. Tekijänoikeus suojaa vain teoksen persoonallista ilmaisumuotoa. Se ei suojaa ideaa, teoksen tietosisältöä tai teokseen sisältyvää teoriaa – nämä ovat vapaasti muiden käytettävissä. -Tekijänoikeus.fi

Tekijänoikeus voidaan merkitä teokseen, kuten maalaukseen, valokuvaan, sarjakuvaan, karttaan tai muuhun luovan työn tuottamaan työhön erityisellä Copyright-merkillä, joka on ympyrä jonka sisällä on C-kirjain. Suomen tekijänoikeuslaki ei kuitenkaan edellytä Copyright-merkin käyttöä, vaan tekijänoikeuslaki pätee yhtälailla teoksiin, joihin merkkiä ei ole laitettu. Copyright-merkintä kuitenkin ilmeisee selkeästi ja ytimekkäästi, kenellä on hallussaan teoksen tekijänoikeudet, miksi sen käyttöä suositellaan. 

Valokuva ja video lasketaan teoksiksi, jos niiden katsotaan ylittävän teoskynnys, eli niissä on jotain niin uniikkia, ettei ole syytä olettaa että toisen ihmisen samasta kohteesta ottama kuva olisi täsmälleen samanlainen kuin tarkastelun kohteena oleva kuva. Käytännössä jokaista kuvaa voidaan pitää uniikkina ja tekijänoikeuslain alaisena. Kuitenkin julkisilla paikoilla, yksityisillä paikoilla ja työpaikoilla kuvaamista ohjaavat myös muut lait kuin tekijänoikeuslaki, kuten laki yksityisyyden suojasta. Tämän myötä valokuvaaminen on suhteellisen vapaata vain julkisiksi lasketuilla paikoilla, joissa kuvaaminen ei vaadi erillisiä lupia. Muissa tilanteissa, kuten yksityisasunnoissa, yksityistilaisuuksissa ja työpaikoilla kuvatessa kuvaamiseen kannattaa aina pyytää etukäteen lupa, että välttää pahimmillaan syytteet salakatselusta. Ei-julkisissa, yleisöltä suljetuissa tiloissa ihmisillä on oikeus olettaa, ettei heitä kuvata, mikäli kuvaamiseen ei ole erikseen annettu lupaa. Kuvan tai videon tekijänoikeudet ovat aina kuvaajalla, vaikka kuvassa esiintyisi myös ihmisiä. Mikäli kuvassa on hyvin tunnistettavissa olevia yksittäisiä ihmisiä, kuvan käytöstä voi silti olla kohtaliasta sopia myös mallin kanssa, vaikka sitä ei kaikissa tilanteissa edellytetä.

Tekijän oikeuden piirissä olevan materiaalin julkinen levittäminen vaatii useimmissa tapauksissa luvan hakemisen tekijänoikeuden haltijalta. Useimmissa tapauksissa yksityisillä ihmisillä hallussaan olevat tekijänoikeuden alaisen materiaalin kopiot, kuten cd- ja dvd:t levyt ja suoratoistopalvelut on tarkoitettu ainoastaan yksityiseen kotikäyttöön, jolloin niiden julkinen esittäminen ei ole sallittua. Jo näiden esittäminen esimerkiksi koulussa omalle luokalle edellyttää asianmukaisten lupien hakemista. Tämän vuoksi esimerkiksi esitelmissä on aina varminta käyttää joko kokonaan itse kuvaamaansa aineistoa, tai varmistaa käyttöoikeus jokaisen kuvan osalta erikseen. 

Tekijänoikeuksien kohdalla puhutaan myös taloudellisesta ja moraalisesta oikeudesta. Taloudelliset oikeudet tarkoittavat sitä, että teoksen tekijällä on kaikki oikeudet teoksen taloudelliseen hyödyntämiseen, ja hänellä on oikeus saada osuutensa kaikesta tekijänoikeuden alaisen teoksen julkisesta esittämisestä, myynnistä, kopioinnista ja muusta siihen liittyvästä toiminnasta, josta aiheutuu taloudellista hyötyä, kuten tekijänoikeuksien alaisten hahmojen käytöstä tv-sarjoissa tai toisen firman tuotteissa. Tekijäoikeuden alaista aineistoa ei voi hyödyntää omassa liiketoiminnassa tai omissa laajamittaisissa ei-kaupallisissa projekteissa ilman tekijänoikeuden haltijan hyväksyntää. Esimerkiksi alkuvuodesta juuri uutisoitiin, miten Fiskars kielsi Arabian astioista tehtyjen keramiikkakorujen myynnin. Hajonneista astioista tehdyistä koruista oli alkanut tulla kasvava trendi, mutta tämän päätöksen myötä niiden valmistaminen esimerkiksi myyjäisiin myytäviksi katsottaisiin rikkovan tekijänoikeuksia (linkki Iltasanomien artikkeliin: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007728499.html). Moraalisten oikeuksien osalta korostetaan, että kulloisenkin teoksen tekijä on hyvien tapojen mukaista aina asianmukaisesti ilmoittaa teoksen esittämisen yhteydessä, eikä sitä tule esittää tekijää luokkaavassa muodossa tai yhteydessä. Tästä esimerkiksi löytyy vieläkin lähempää, kun Teosto on alkanut tutkia Joe Bidenin virkaanastujaisissa esitettyä sävellystä, joka oli virkaanastujaisissa laitettu kokonaan merijalkaväen majurin Ryan J. Nowlinin nimiin, vaikka sävellyksen keskeisenä osana oli osa Jean Sibeluksen Finlandia-hymnistä (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007758786.html).

Se mistä aineistoista pitää erikseen saada ja pyytää lupa teoksen tekijältä tai oikeudenhaltijalta riippuu pitkälti siitä, mihin teosta aikoo käyttää. Yksityiseen kotikäyttöön tai perhe- ja ystäväpiirissä tapahtuvaan hyvin pienimuotoiseen käyttöön ei yleensä tarvita lupia, mikäli teos on hankittu laillista reittiä (esimerkiksi itseä kiehtova kuva tulostettu nettisivulta omalle etätyöpisteelle). Sen sijaan kaikenlainen julkinen esittäminen esimerkiksi yleisötilaisuuksissa tai internetissä vaatii yleensä lupien hankkimista. Samaten laajemmassa mittakaavassa tapahtuva käyttö perhe tai ystäväpiirissä voi jo ylittää lupakynnyksen. Esimerkiksi tekijänoikeuden alaisen kuvan käyttö isojen sadan hengen hääjuhlien kutsukorteissa on luvanvaraista, vaikka kaikki kutsutut olisivat sukulaisia ja ystäviä (https://tekijanoikeus.fi/usein-kysyttya/).

Tekijänoikeusrikoksissa maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Lievemmissä tekijänoikeusrikkomuksissa yleisin rangaistus on sakkorangaistus. Rangaistavuuden lähtökohtana pidetään yleensä teon haitallisuutta tekijänoikeuden haltijalle. Mikäli joku siis kopioi laittomasti muutamia kappaleita itselleen tai ystävilleen, sanktiot ovat yleensä suhteellisen lieviä. Mikäli taas laittomia kopioita levitetään jatkuvasti, isommassa mittakaavassa tai niitä hyödynnetään taloudellisesti, aiheutettu haitta katsotaan isommaksi, sillä toiminnasta on voinut aiheutua selkeitä tulonmenetyksiä tekijänoikeuden haltijalle. Iso osa tekijänoikeusrikkomuksia on kuitenkin tahattomia ja tiedostamattomia. Näitä näkee paljon esimerkiksi netin harrastekäsitöitä kaupittelevilla sivuilla, kun joku on ensin tehnyt itselleen esimerkiksi muumimukien pienoiskappaleita tai tuotteita Marimekon kankaista, ja positiivisen palautteen ja ostotarjousten myötä innostunut tekemään näitä myös myyntiin kanssa harrastajille. Tässä kohtaa kuitenkin tekijänoikeuslaki tulee yleensä vastaan, eikä tuotteiden myyntiä sallita.

Etenkin tieteellisessä tutkimuksessa kuvia ja tekstejä saa lainailla varsin vapaasti, kunhan muistaa asianmukaiset tekstiviitteet ja lähdeluettelon. Eri oppiaineiden parissa on lukuisia eri viittausjärjestelmiä, joissa on huomattavia eroja esimerkiksi alaviitteiden käytössä. Yleisimmin viitteet ilmoitetetaan joko sulkeissa viittauksen yhteydessä, tai alaviitteessä. Sulkeisiin käytettyjä viittauksia käytetään yleisesti erityisesti silloin, kun viitteitä ei ole erityisen paljon, eivätkä ne ole erityisen pitkiä. Alaviitteitä suositaan paljon silloin, mikäli viitteitä on sivua kohtaa useita, ja viittauksissa saatetaan myös tarjota lisätietoa ja selittää lähdettä. Alaviitteitä käytettäessä viitteet löytyvät yleensä aina kunkin sivun alalaidasta numeroituna, mutta joskus myös esimerkiksi kootutusti luvun lopusta. Lähdeluetteloissa hajonta eri oppiaineiden ja julkaisujen välillä on vielä suurempi siinä, missä järjestyksessä, miten ryhmiteltyinä ja millaisin muotoilluin lähteet esitetetään. Yleisohje kuitenkin on, että kaikki suorat viitteet on pystyttävä yhdistämään johonkin lähdeluettelossa olevaan lähteeseen, ja lähdeluettelon tietojen on oltava kyllin kattavat, jotta alkuperäisteos ja oikea kohta alkuperäisteoksesta on mahdollista löytää lähdeluettelon avulla. 

Tätä tehtävää tehdessä minut yllätti, kuinka paljon tiukempi lupakäytäntö on esimerkiksi käytettäessä teoksia osana opetusta, kuin käytettäessä niitä osana tutkimusta. Tieteellisen tutkimuksen ollessa kyseessä on useimmiten riittävää, että alkuperäisteos on mainittu riittävällä tarkkuudella, ja että sitaatit ovat tarkkoja. Kokonaisuutena koen tekijänoikeudet varsin monimutkaisiksi, ja niin moneen yltäväksi vyyhdiksi, että esimerkiksi omissa somejulkaisuissani pyrin hyödyntämään ennenkaikkea vain itseottamiani kuvia, joihin minulla on varmuudella käyttölupa. Tekijänoikeuksista löytyy kuitenkin onneksi hyvin tietoa internetistä, eli vaikka kokonaisuuden haltuunottaminen on erittäin vaikeaa, yksittäistauksissa lupavaatimukset on yleensä helppo ja nopea tarkistaa.

Lähteet:

 

Yleistä tekijänoikeuksista:

Tekijänoikeus.fi https://tekijanoikeus.fi/

Kuvasto.fi:n Kuvaoikeuksien ABC https://kuvasto.fi/kuvaoikeuksien-abc/

Minilex.fi: Yksityisyyden suoja ja valokuvaus https://www.minilex.fi/a/yksityisyydensuoja-ja-valokuvaus

Tekijänoikeuslaki https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404

Tekijäoikeuden loukkaukset pdf-opas  https://tekijanoikeus.fi/wp-content/uploads/2015/05/Tekij%C3%A4noikeuden-loukkaukset-2014-web.pdf

 

Esimerkkeinä käytetyt artikkelit:

Fiskars kielsi Arabian koruista tehtyjen korujen myynnin https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007728499.html

Teosto tutkii: Sibeliuksen Finlandia soi Joe Bidenin virakaanastujaisissa, mutta sävellys oli merkitty merijalkaväen majurin nimiin https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007758786.html


Tekstiviitteistä ja lähdeluetteloista:

Kotimaisten kielten keskuksen ohje lähdeviitteiden käytöstä http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/11

Jyväskylän yliopiston Humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan ohje lähdeluettelon merkitsemisestä https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/mutku/opiskelu/seminaariohjeet/viitteet