Tehtävä 3: Sosiaalinen media, blogit ja podcastit

Itselläni sosiaalinen media kuuluu monella tavalla arkeen. Päivitän useita kertoja viikossa laumani Instragam-tiliä sekä blogia. Käytän Facebookia aktiivisesti erilaisten ryhmien seuraamiseen, samoin kuin MeWeä. Osiin perheenjäseniin ja harrastepiireihin yhteydenpito tapahtuu WhatsAppin kautta. Sen sijaan vahvemmin työnhakuun ja uran luomiseen liittyvät palvelut, kuten Linked, ovat jääneet vieraammiksi, samoin kuin uudemmat, nuorempien parissa suositut Snapchat ja TikTok. 

Itse en koe, että sosiaalinen media on itselleni ensisijainen väylä näkyä ammatillisessa mielessä. Toki myös eläinalalla piirit ovat pienet, ja olen onnistunut saamaan jo yhden työssäoppimispaikan Facebook-kontaktin kautta. Silti itse koen tärkeämmiksi kanaviksi edelleen livekontaktit erilaisten harrasteyhdistysten ja tapahtumien kautta. Tärkeiksi seurattaviksi Facebookissa ja Instagramissa koen erilaiset mahdolliset työnantajatahot, kuten eläinklinikat. Näin saan muodostettua jonkinlaista kuvaa muunmuassa siitä, koska he ovat rekryämässä ihmisiä. 

Riippuen siitä, pysynkö alkuperäisessä suunnitelmassani ja lähden erikoistumaan klinikkaeläinhoitajaksi, vai lähtisinkö rakentamaan uraa tuotantoeläinten parissa, sosiaalista mediaa olisi mahdollista hyödyntää hyvin eri tavoin. Pohjimmiltaan sosiaalista mediaa kuitenkin käytetään molemmissa samoihin asioihin: asiakashankintaan ja brändin rakentamiseen. Kummassakin näkyvyyttä tavoitellaan paitsi suoraan kertomalla omista tuotteista ja palveluista, usein myös tuottamalla ja jakamalla hyödyllistä sisältöä, kuten artikkeleita, joilla saadaan jakoja ja firman nimeä paremmin näkyviin. Erilaiset sosiaalisen median alustat mahdollistavat myös arvostelut, ja suositukset voivat olla hyvin isossa roolissa asiakkaan harkitessa minkä firman palveluita hän aikoo hyödyntää. Mainonnassa ja sisällön tuottamisessa on helpointa vaikuttaa firman omiin tileihin, mutta somemaailmassa on myös tärkeää säilyttää hyvä maine, sillä iso osa vertaisarvioista jaetaan esimerkiksi ryhmäkeskusteluissa ja yksityisten tilien kuvakommenteissa, joita ei pääse samalla tavalla moderoimaan.

Yksittäiset työntekijät harvemmin edustavat tileillään sitä firmaa, jossa työskentelevät. Työnantaja saattaa olla mainittuna henkilökohtaisessa profiilissa, mutta käytännössä kaikilla tuntemillani omalla alalla työskentelevillä henkilökohtainen ja julkinen profiili ovat erillään. Henkilökohtainen profiili ei siis esittele henkilöä ensisijaisesti alansa ammattilaisena, vaan sitä varten hänellä tai firmalla jossa on hän työskentelee on oma julkinen sivu tai tili jossain sosiaalisen median palvelussa. Yleensä isommilla firmoilla on sekä koko ketjua koskeva sivu, jonka lisäksi eri toimipisteillä saattaa olla omia sometilejään. Esimerkkejä tällaisesta jaottelusta löytyy esimerkiksi Evidensia-eläinlääkäriasemaketjulta, sekä Musti ja Mirri -lemmikkieläintarvikemyymäläketjulta. Sivuilla jaetaan yleensä paitsi kuvia asiakaskohtaamisista eri eläinlajien edustajien kanssa, mutta myös tiedotteita ajankohtaisista asioista, kuten rokotekampanjoista ja maskien aiheuttamasta suolitukosriskistä koirilla. Itse koen jaon ammatilliseen ja yksityiseen ammattimaiseksi, sillä se helpottaa sen tunnistamista, missä roolissa ihminen milloinkin puhuu.  

Erilaisia blogialustoja on useita. Esimerkkejä eri blogialustoista ovat esimerkiksi Blogger, Vuodatus, WordPress, Wix, Squarespace, Indiedays, Lily ja Rantapallo. Omalla alallani ainakin suomenkieliset blogit tuntuvat olevan useimmiten harrastepohjalta pidettyjä, eikä ammattimaisesti ylläpidettyjä blogeja juurikaan löydy. Useimmat ammattilaisten ylläpitämät blogit ovat enemmän artikkelikokoelman tyylisiä, ja ne päivittyvät hyvin harvoin, osa vain muutamia kertoja vuodessa. Esimerkkinä tällaisesta eläinlääkäri Renate Jääteksen blogi. Eläinalalla työskentely on monesti nopeatempoista ja käytännöntyöhön keskittyvää, mikä vähentää bloggaamiseen olevaa aikaa. Etenkin eläinlääkintäpuolella potilastietoja tai tarkkoja diagnooseja ei myöskään välttämättä haluta julki, miksi blogeissa on luontevampaa julkaista kattavampia kokoavia artikkeleita yksittäisten tapauskertomusten sijaan. Tällaiset blogiartikkelit voivat olla ihan hyödyllisiä, mikäli haluaa muodostaa nopean yleiskuvan jostakin aiheesta. Tuotantoeläinpuolella taas vlogit tuntuvat menneen suosiossa blogien ohi. Erilaisia videoklippejä on nopeampi tallentaa työnteon lomassa, mikä tekee sisällön tuottamisesta niihin helpompaa kuin sisällön tuottamisesta blogiin.  

Podcast on puheohjelma, jotka ovat myös kasvattaneet suosiotaan erilaisten Podcast-alustojen ja suoratoistopalvelujen suosion kasvaessa. Nykyään aiempaa useammalla on myös mahdollisuus päästä pienellä panostuksella käsiksi hyvään äänityskalustoon, mikä laskee kynnystä oman podcastin aloittamiseen. Eläinpuolella näitä on kuitenkin itselläni tullut vastaan enemmän aktiivisten harrastajien, kuten bloggaajien ja järjestöaktiivien kuin ammattilaisten pitäminä. Yksi viime vuonna suhteellisen paljon näkyvyyttä saanut eläinaiheinen podcast oli Suomen eläinsuojelun ja Kodittomat.infon yhteistyönä tuottama Nelijalkajoukkue -podcast, jossa joka viikko haastateltiin eri eläinsuojelualan toimijoita. Nyt podcast on vielä joulutauolla, mutta se on jatkumassa myös tänä vuonna. Tässä podcastissa jaksojen pituudet vaihtelevat viidestätoista minuutista reiluun puoleen tuntiin. Jokaisessa jaksossa on haastateltu yhtä ihmistä hänen tärkeänä pitämästään eläinsuojeluasiasta. Esimerkiksi yhdessä jaksossa haastateltavana oli Maa- ja metsätalousministerion Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan varapuheenjohtaja ja Herpille koti -ringin ylläpitäjä Joonas Gustafsson keskustelemassa herpeistä ja muista eksoottisista eläimistä. Itsekin eksoottisia eläimiä omistavana ja Joonaksen tuntevana jaksoa oli mielenkiintoista kuunnella, sillä koen tärkeäksi, että myös enemmän marginaalissa olevat eläimet saavat näkyvyyttä, ja että ne saavat näkyvyyttä nimenomaan sellaisen henkilön toimesta, jolla on niistä laaja omakohtainen kokemus, ja joka siten tuntee paitsi lajeihin liittyviä haasteita, myös ratkaisuja niihin. Tässä podcast sarjassa pidän myös siitä, että jaksot ovat pituudeltaan varsin kompakteja, joten niitä on helppo kuunnella esimerkiksi kotitöitä tehdessä tai lenkkeillessä. Uskon että tämä on myös se, mihin podcastien suosio perustuu laajemmin: yhä isompi osa ihmisistä pitää puhelintaan mukanaan kaikkialla kaikissa askareissaan. Niinpä äänimuotoinen ohjelma, joka pitää kädet ja silmät vapaana on helppo yhdistää muihin askareisiin, joka pienentää kynnystä tarttua siihen, kun siihen ei tarvitse varata erikseen aikaa.