Omissani opinnoissani teoriaopetuksen määrä on ollut suhteellisen vähäinen, ja teoriaopetus on tapahtunut pitkälti etänä. Teoriatuntien vähäisyyttä on kompensoitu itsenäisellä opiskelulla, sekä useilla työssäoppimisjaksoilla. Omat aineopintoni ovat keskittyneet kaikille yhteisiin Eläinten hoidon ja hyvinvoinnista huolehtimisen tunteihin, sekä valinnaisiin pieneläin-, tuotantoeläin- ja hevostunteihin. Hevostunnit kävin yhdessä päiväopiskelijoiden kanssa, jolloin käytännönopetusta ja vierailuita oli huomattavasti enemmän. Yto-aineita minulle ei tullut suoritettavaksi kovinkaan paljoa, sillä sain ison osan niistä hyväksiluettua aiempien lukio- ja yliopisto-opintojen myötä. Koululla ja etänä tapahtuvasta opetuksessa koen saaneeni eniten irti käytännöntunneista, joilla olemme päässeet tyutustumaan koulun eläinhoitolaan, talliin ja klinikkaan. Koen että minulla on hyvät valmiudet myös itsenäiseen opiskeluun, mutta eläinalalla pelkkä teoria ei ikinä korvaa käytäntöä. Etäopetus on tuonut minulle uutena oppimisalustana tutuksi Teamsin, mutta aiemmissa opinnoissani olen käyttänyt joitain vastaavia, kuten Zoomia.
 |
| Paimenkoira työtehtävissä lammastilalla |
Tähän astiset opintoni ovat käsittäneet jo viisi työssäoppimisjaksoa, joihin on sisältynyt niin pieneläin- kuin tuotantoeläinpaikkoja, joten työtehtävät ovat olleet moninaiset. Suurin osa työtehtävistä on kuitenkin nivoutunut eläinten perustarpeista huolehtimisen ympärille, kuten eläinten ruokintaan, vesihuoltoon, jätösten siivoamiseen, terveydentilan tarkkailuun, terveydenhuoltoon ja liikunnantarpeen täyttymisestä huolehtimiseen. Tämän lisäksi on ollut näitä tukevia tehtäviä, kuten tiski-, ja pyykkihuoltoa ja kirjaamista. Se mitä nämä työtehtävät ovat pitäneet käytännössä sisällään, ovat vaihdelleen hyvin paljon eri työssäoppimispaikkojen välillä. Esimerkiksi eläinhoitolassa olevan kissa-asumuksen siivoaminen on prosessina hyvin erilainen, kuin pihaton, jossa on useita kymmeniä lehmiä, vaikka käytännössä kyse on täysin samasta asiasta. Johtuen koronan aiheuttamasti poikkeusoloista, asiaskaspalvelutehtävät ovat jääneet minulla työssäoppimispaikoilla hyvin vähiin. Olen kuitenkin myös päässyt seuraamaan eri alojen asiantuntijoiden työskentelyä, mitä tulee esimerkiksi jalossuunnitelmien tekemiseen ja eläinten ravitsemukseen.
 |
| Lehmä ihmettelemässä kuvaajaa kesken appeensyönnin |
Itselläni oli jo ennen opintoihin lähtemistä laaja-alainen kokemus monista eri eläinlajeista lähes kolmen vuosikymmenen ajalta. Opiskelemani ala on siis paitsi alanvaihdon myötä uusi, samalla kuitenkin jotain johon olen kasvanut koko ikäni. Jokainen uusi työssäoppimispaikka on kuitenkin tuonut mukanaan uusia eläinyksilöitä, uusia lajeja ja uusia käytäntöjä. Minusta on aina hyvin mielenkiintoista, miten esimerkiksi siivousjärjestys, eläintautien torjunta tai ruokinta on missäkin järjestetty. Vaikka periaatteessa samat asiat toistuvat paikasta toiseen, erilaiset ratkaisut samantyyppisissä asioissa auttavat pohtimaan niiden toimivuutta, ja vertailemaan keskenään erilaisia toimintatapoja. Aiemmin esimerkiksi jännitin kovasti erilaisten pienkoneiden käyttöä, ja toivon löytäväni eläintiloja, joilla en joutuisi käyttämään pienkuormaajaa tai traktoria. Löydettyäni sellaisen ja tehtyäni useamman viikon töitä kottikärryjen kanssa, opin voittamaan myös osan peloistani eläintenhoidossa käytettäviä koneita kohtaan. Eläinalan työt kun ovat moninpaikoin muutenkin fyysisiä, koneellisen avun käyttö silloin kun se on mahdollista ja järkevää säästää kroppaa turhalta rasitukselta.
 |
| Karitsat karkearehulla karitsabaarissa |
Digitaalisuuden ja sähköisten sovellusten näkyvyys ja merkitys vaihtelee oman alani sisällä valtavasti. Eri työpaikkojen välillä on todella suuria eroja siinä, ketä varten sähköiset sovellukset ovat, ja mihin niitä käytetään. Joissakin ulospäin tapahtuva sähköinen viestintä on toiminnan elinehto: kunnon kotisivut, aktiiviset somekanavat ja sähköinen ajanvaraus voivat olla asiakashankinnan kulmakiviä ja siten varmistaa koko toiminnan jatkuvuuden. Sopimustuottajatiloilla taas ei ole välttämättä ollenkaan kotisivuja tai minkäänlaista somea, sillä asiakassuhde on fiksattu, eikä tarvetta asiakashankintaan ole. Sen sijaan niillä taas saattaa olla erittäin monipuolinen ja kattava tilan sisäinen ohjelmisto, jota käytetään tuotoseurantaan ja eläinkohtaisten tietojen, kuten kiimojen ja tiineyksien seurantaan. Vaikka eri työssäoppimispaikkojeni käyttämät ohjelmistot ja sosiaalisen median alustat ovat vaihdelleet todella paljon, niitä on kuitenkin yhdistänyt yksi yhteinen piirre: yhtään sellaista paikkaa minulla ei ole tullut vastaan, jossa ei käytettäisi mitään sähköisiä sovelluksia, ja joissa niiden rooli ei olisi ainakin kohtuullisen keskeinen. Riippumatta siitä, mihin tulen työllistymään, saan siis varautua jatkossakin opettelemaan erilaisten ohjelmistojen käyttöä.
Mikäli pääsen jatkamaan opintojani ensisijaisena näkemälleni koulutusalalle klinikkaeläinhoitajaksi, yksi keskeisimpiä työssäni tarvittavia tietoteknisiä valmiuksia tulisi olemaan erilaisten potilastietojärjestelmien käyttö, sillä työnkuvaani tulisi kuulumaan keskeisesti esimerkiksi ajanvarauksien hoitaminen ja potilaiden vastaanotto ja kotiuttaminen. Nykyään monilta klinikoilta löytyy myös omat sosiaalisen median tilit, joita käytetään positiiviseen asiakasviestintään, sekä tuotteiden ja palveluiden mainontaan. Eli työpaikasta riippuen myös sosiaalisen median päivittäminen saattaisi olla osana työtäni. Tällöin olisi erityisen tärkeää muistaa yksityisyyden suoja ja varmistaa jokaiselta asiakkaalta erikseen, saako esimerkiksi asiakastilanteessa ottaa kuvia ja käyttää niitä osana somemarkkinointia.
